BAD SIGN – Live
(Talsti EDLP2329/EDCD2329, 10″/CD)
Ei tainnut olla sattumaa, että keväällä 2023 ilmestyneen Tapani Baggen ja Jari Eklundin toimittaman kirjan ”Teddy, Aikka ja Alpo: Alpo Hakalan musiikki ja elämä 1957–2021” (Docendo) jatkeeksi on nyt materialisoitunut myös merkittävän laulaja-kitaristi-huuliharpistin monien mielestä uran kovatasoisimman yhtyeen Bad Signin tuore albumi. Koska Hakala itse päätti maallisen vaelluksensa keväällä 2021 eikä Amerikkaakin aikoinaan ”valloittamassa” käynyt rhythm’n’blues-kokoonpano äänittänyt levyjä vuoden 1987 jälkeen, koostuu Talsti-merkin uutuustuote kuitenkin ”vain” historiallisista keikkatallenteista 1980-luvulta.
Viisi pitkäsoittoa varsinaisella aktiivikaudellaan tehnyt Bad Sign muovasi tyylinsä etupäässä valkoisia aikalaisorkestereitaan mukaillen. Mallia haettiin sekä Yhdysvalloista että Englannista. ZZ Topin, The Inmatesin, The Flamin’ Grooviesin, The Piratesin, Dr. Feelgoodin ja monien muiden ryhmien pub- ja bluesrokahtavat lainasuosikit sulautuivat yhdistettynä Hakalan omiin huoliteltuihin kappaleisiin bändin studiotuotannossa sekä totta kai myös keikoilla kompaktiksi lyömäaseeksi, joka teki vuosien ajan tuhojaan ympäri maata. Saavuttaessa heinäkuuhun 1987 ja tuolloin käynnissä olleeseen Lapin kiertueeseen seurue oli kokenut jo jonkin verran jäsenmuutoksia sekä yleisesti ottaen kohdannut matkallaan vaikka minkälaisia edesottamuksia, mutta turnausväsymyksestä se ei vaikuttanut vielä kärsivän. Oulun Rattori-lupilla ja Suomussalmen Hotelli Kantakievarissa Mikko Karmilan toimesta tallentuneet ja onneksi myös näille päiville saakka säilyneet keikkanauhat ovat pysäyttävää kuultavaa.
Pohjois-Suomen reissun avauskeikka Oulussa 19.7.1987 polkaistaan ainakin levyn välityksellä vauhtiin Hakalan omatekoisella vuoden 1985 LP:n ”Travlin’ Bone” nimikkoteoksella. Intensiivinen, millintarkka esitys voisi olla suoraan mainitulta albumilta peräisin ja Hakala saattaa jopa ylittää laulusuorituksellaan studioversion. Neobillahtavan tulkinnan saavaa Los Lobosin Don’t Worry Babya tai ZZ Topin julmetusti hardrokkaavaa Beer Drinkers & Hell Raisersia ja hieman hillitympää Balinesea Bad Sign ei sitä vastoin koskaan virallisille julkaisuille saakka viimeistellyt, mutta ne kaikki ovat kuin tehty Hakalalle sekä kreatiivisesta soolokitaroinnista (Edward Griegin Hall Of The Mountain King -siteerauksineen) näillä vedoilla vastanneelle Olli Pekkolalle. Loput saman illan näytteet Shotgun ja Sleepwalk ovat jälleen Aikan kirjoittamia ja Bad Signin levyilleenkin tekemiä salskeita bluesrockeja.
Retken viimeisellä pysäkillä Suomussalmen Ämmänsaaressa 29.7. tunnelmat mitä luultavimmin alkoivat jo vapautua, mutta kurinalaisesta soitosta kaveruksilla ei ollut lupa nytkään joustaa. Vuoden 1984 ”Runaroundilla” aiemmin versioitu Lew Lewisin Lucky Seven, Chuck Berry -laina Sweet Little Sixteen sekä lähes kahdeksan minuutin mittaan kurottautuva Willie Dixonin Muddy Waters -goljatti You Need Love myös dokumentoivat selkosuomella basisti Mela Salmelan ja lahjakkaan mutta valitettavan nuorena (1990) menehtyneen rumpali Jallu Mantilan kivijalkamaisen statuksen yhtyeen soundin tukipilareina.
Bad Signin lyhytaikaisen uuden tulemisen yhteydessä järjestyneet keikat vuonna 2007 jäivät kokoonpanon viimeisiksi. Niinä päivinä, jolloin päihteiden liikakäyttöön taipuvainen solisti malttoi pitäytyä säädyllisessä lavakunnossa saivat myös paluuesiintymiset yleisöltä kiitellyn vastaanoton. Monille nuoremmille faneille, alle kirjoittanut mukaan lukien, nämä tilaisuudet tarjosivat odotetun mahdollisuuden aistia kulttiryhmän toimintaa vihdoin elävänä. Epäilemättä muistijäljet olisivat muodostuneet vielä säväyttävimmiksi, mikäli tarjolla olisi ollut tämän levyn kaltaista musiikillista ilotulitusta.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 5/2023)
